Matkablogi Sillä välin maailmalla - Travel Blog In the meanwhile, somewhere around the world...

Havannasta matkasimme kohti Vi ñalesin kansallispuistoa Viazul-bussilla. Oli mukava yllätys, että nykyään liput voi ostaa ja maksaa ongelmitta etukäteen netissä. Ensimmäinen bussimatkamme ei tosin sujunut ihan ongelmitta... bussi lähti kyllä suurin piirtein ajallaan Havannasta, mutta matkaa ei oltu tehty vielä 20 minuuttiakaan, ennen kuin bussi hyytyi tielle. Kaikki matkustajat komennettiin ulos tienvarteen sillä välin, kun kuski apulaisineen (jokaisessa bussissa oli aina vähintään kolme "työntekijää", joista yksi ajoi emmekä päässeet selville siitä, mikä muiden työnkuva oli) kävi maate bussin alle yrittäen ilmeisesti korjata mikä siellä ikinä olikaan rikki. Siinä sitä sitten odoteltiin pari tuntia, sateen yltyessä meidät päästettin sentään takaisin sisälle bussiin, mutta koslaa ei saatu herätettyä enää henkiin. Lopulta uusi bussi saapui paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vessa ei muuten toiminut tässä uudessakaan bussissa (ja kuten tulimme jatkossa huomaamaan, ei missää

Havanna ei jätä ketään kylmäksi. Rapistunutta romantiikkaa ja toisaalta kasvoille iskevää todellisuutta näkyy joka puolella. Aloitimme kunnon turistien tavoin tutustumisemme pääkaupunkiin vanhasta Havannasta, jonne pääsimme majapaikastamme Havanna Centrossa colectivo taxilla 50 sentin hintaan (onneksi meillä oli tarpeeksi paikallisia pesoja). Capitolion kulmilla hyppäsimme ulos taksista ja lähdimme harhailemaan erittäin epämääräisellä suunnitelmalla varustettuna, tarkoituksena enemmänkin fiilistellä kuin ruksia nähtävyyksiä listalta. Arkkitehtuuri ja autot vetivät huomiomme puoleensa koko ajan: romanttisen rähjäiset, vuosia sitten varmasti hulppean näköiset pastellisävyiset rakennukset, samoin kuin 50-luvun amerikanraudat kirkkaissa väreissä pinkistä turkoosiin ovat kyllä hienon näköisiä, mutta kertovat toisaalta karua tarinaa maasta, joka on juuttunut menneisyyteen. Harvassa olevien kauppojen ulkopuolella näkyi usein pitkät jonot, kun paikalliset odottivat kärsivällisen alistuneina p

Meksikon jälkeen edessämme oli reissun  toiseksi viimeinen osio; kolme viikkoa Kuubassa. Cancunin ja Havannan välinen lento oli yksi elämäni lyhyimmistä, 40 minuuttia. Sinä aikana ehdittiin tarjoilla keksipakka ja virvoitusjuoma ihan ilmaiseksi, mikä tuntui oikein luksukselta eurooppalaisiin halpalentoyhtiöihin tottuneesta. Kentällä meitä odotti sovitusti Airbnb-isäntämme järjestämä taksi, joka vei meidät kotiovelle asti suolaiseen 30 CUC:in (eli suunnilleen sama summa euroissa) hintaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan oikein ole, sillä julkista liikennettä kentältä kaupunkiin ei ole ja lähimmälle bussipysäkille olisi ollut kohtuuttoman pitkä kävelymatka. After Mexico we were facing the second last section of our trip: three weeks in Cuba. The flight between Cancun and Havanna was one of the shortest ones I have ever experienced; 40 minutes. During that time we were served a refreshment and a pack of biscuits, which felt like luxury for somebody used to the European low cost airlines